Asiakaspalveluhommissa...

Olin paljon töissä joulun alla. Sellaisissa hommissa mihin en ikinä olisi kuvitellut ajautuvani. Olin siis myyntihommissa. Uskon että pärjäsin loppujen lopuksi paremmin kuin oletin. Alkupäivinä minulla oli kauhea pääsärky, nukuin bussissa kotimatkalla, enkä saanut illalla kunnolla unta. Kokeilin ottaa illalla Diapamia, ja se auttoi. Nukuin paremmin ja vaikutus kesti seuraavaan päivään.

Vaan oli se silti rasittavaa. Olin tosi helpottunut kun joulu alkoi ja sain olla taas kotona tuttujen parissa eikä tarvinnut esittää mitään.

Minulla on lomaa tämän viikon loppuun ja sitten aloitan taas, mutta työn kuva muuttuu. Olen luova ihminen, mutta saanko luovuuden ja idearikkauden esiin toimisto-oloissa muiden ihmisten ympäröimänä?
Siinäpä vuoden alkuun hiukka jännitettävää....

Kulunut viikko

Mikä onni että on perjantai! On ollut henkisesti aika raskas viikko töissä. Eilen olin koko päivän ihmisten keskellä, jouduin puhumaan paljon ja esittämään koko ajan jotain. Illalla ihmettelin, että selviydyin siitä kuitenkin ihan kohtalaisesti. Aamulla oli kuitenkin taas aikamoinen jysäri päässä ja se yltyi päivän mittaan. Minulle ei annettu mitään selkeitä ohjeita töissä, enkä tykkää sellaisesta haahuilusta. Vasta kun  päätin lähteä kotiin ja hyppäsin bussiin, aloin rentoutua ja päänsärkykin hävisi.

Eli taas huomasin, että vaikka töitä haluaisikin kovasti tehdä -ja etenkin jotain luovaa...saada kunnioitusta ym, niin silti pelkään ja epäilen edelleen sovellunko ollenkaan työyhteisöön tai työelämään. Sosiaaliset paineet ovat niin kovat ja saavat minut sairastumaan.

Esimies esitti minulle tänään kysymyksen, johon en osaa vastata...eli mitä haluaisin tehdä? Ja vahvuudet ja heikkoudet pitäisi laittaa paperille, just joo.

Hypnoosikokemuksia

Lupasin eilen kirjoittaa jotain siitä, miten koin mennessäni hypnoosiin tämän "vaivani" kanssa. Olen käynyt yhteensä kahdella hypnotisoijalla eri aikoina ja muutaman kerran kummallakin. Ensimmäinen oli tarmokas ylipirteä naisihminen. Hän antoi minulle mukaan rentoutuskasettejakin, joissa hänen reipas äänensä kuului kovaa. En ole varm oliko noista sessioista niin hyötyä, vaikka tuolloin minusta tuntui kyllä siltä. Olin juuri eron partaalla ja sanoinkin miehelleni etten olisi uskaltanut sanoa hänelle haluavani eroa ilman tuota hypnoosia.

Toisen kerran kävin opiskeluaikana muutaman kerran hypnotisoijalla. Vuorossa oli vanha mies, joka näytti ihan ex-mieheni isältä. Minulla oli tulossa koulussa esitelmäjuttu, jota jännitin kamalasti ja siksi halusin mennä kokeilemaan hypnoosia.

En ollut varma olinko hypnoosissa vai vain rentoutunut, mutta mies sanoi minun olleen kohtalaisen syvässä hypnoosissa. Hän sanoi, että alitajunta antaa lähiaikoina jonkin konkreettisen vihjeen, miten minun tulisi toimia. Hän soittikin minulle, mutten ollut "nähnyt" mitään. Siitä vähän myöhemmin kyllä näin todentuntuisen unen, jossa sukelsin syvälle veteen pohjaan saakka. Pohjassa näin eräänlaisen rivan, ja tiesin, että minun täytyy avata se "päästäkseni pois". Yritin kuitenkin kaikin voimin rempoa sitä, mutta se oli todella raskas ja jumissa.

 Tuo "ripa" oli varmasti se  josta hypnotisoija puhui. Jos saan sen avattua, voitan ujouteni. Mutta muistan yhä tuon toivottomuuden tunteen: "en saa sitä millään auki, hukun yrittäessäni...!"

Ahdistaa...ja ei ahdista

Olen alkanut nähdä entistä oudompia unia töiden alkamisen jälkeen. Painajaismaisia unia kuolemasta. En ole erityisen taikauskoinen, -ehkä, mutten usko sen mitään kummempaa tarkoittavan. Ei kai unista voi mitään ennustaa? Voiko ylipäätään tulevaisuutta ennustaa? En jaksa uskoa. Mutta uskon kyllä ufoihin ja maapallon ulkopuoliseen elämään. Se jopa pelottaa minua.

Mutta otsikon aiheeseen. Töissä ollessani minulla on koko ajan eräänlainen naamio päällä. Täytyy yrittää näyttää koko ajan iloiselta ja rennolta, vaikka sisällä kuohuu ja pelottaa. Vaikea keskittyä mihinkään. Puolet menee ohi kun joku selittää minulle jotain. Välillä menen vessaan rauhoittumaan ja rentoutumaan. Illalla on hirveä jysäri päässä.

En tiedä sovellunko ollenkaan työelämään. Ainakin minun pitäisi saada tehdä tosi itsenäistä ja rauhallista työtä.

Onneksi on viikonloppu, katselen telkkaa ja teen raakasuklaata. Jumppailen ja rentoudun.

Huomenna voisin kertoa omista hypnoosikokemuksistani- joitain vuosia sitten kokeilin hypnoosia ujouteen. Onko kellään siitä kokemuksia?

Ensimmäinen päivä töissä

Nappasin aamulla lähtiessäni 2 Diapamia (yht 4 mg) ja nukuin koko matkan bussilla töihin. (sivuvaikutuksia?)Töissä huomasin kyllä olevani hieman rennompi! Meillä oli eräänlainen epävirallinen "ideoidenheitto" palaveri, ja uskalsin (kääk) oikeasti kertoa ideoitani julki. Hämmästyttävää! Läsnä oli esimies ja 4-5 muuta. Yleensä pystyn melko hyvin keskustelemaan kahden kesken jonkun kanssa, mutta jos paikalla on enemmän porukkaa (kahvipöydät työpaikalla ovat kauheimpia tilanteita mitä tiedän)...en puhu yleensä mitään.

Miksi tuntemattomien kanssa on helpompi keksiä puhuttavaa tai olla rennompi? Miksi jännitän ihmisiä sitä enemmän mitä paremmin heidät opin tuntemaan?

Onneksi on poikkeuksia. Toisten kanssa tulen jopa alusta asti hyvin juttuun....mutta jossain vaiheessa saattaa tulla lukkotilanne, siis yleensä aina tuleekin.

Ai niin tuosta Diapamista vielä...tuntui että loppupäivästä se ei enää vaikuttanut niin paljon ja olin taas "oma apaattinen" oma itseni. Porukka töissä on kyllä tosi mukavaa ja huulia heitellään koko ajan. Yritän nauraa rentoutuneesti, mutta vaikeaa se on, heh.

Pieni paniikki meinasi tulla iltapäivällä kun esimies antoi minulle firman kännykän ja sanoi että ottaisin eräästä asiasta selvää...en yhtään tykkää soitella minnekkään jos joku kuuntelee. Onneksi sieltä ei vastattu. Huh.

Kumpa en tarkkailisi itseäni niin paljon.

Hei Maailma!

Ajatus tälläisen blogin pitämisestä on kypsynyt jo pitkään. Nyt voisin aloittaa sen, koska olen taas elämänmuutoksen edessä ja se pelottaa.

Olen ollut työttömänä melkein 2 vuotta. Huomenna aloitan työharjoittelun toisella paikkakunnalla ja minun, -ikuisen (ko?) ujopiimän olisi tarkoitus olla eräänlaisena ryhmänohjaajana ja nuorten kannustajana sekä opastajana...en tajua miten olen edes ajautunut tähän!

En koskaan ennen ole uskaltanut hakea pelkoihini mitään lääkitystä, mutta nyt minulla on Diapamia (2mg). Uskalsin vihdoin kertoa lääkärille jokavuotisessa tarkastuksessa peloistani...

Kokeilin lauantaina ottaa yhden, mutta en huomannut mitään muutosta missään. Ei kyllä ollut kovin jännittäviä tilanteita...josko huomenna nappaisinkin kaksi kerralla?