Lamaannus

Taas iski odottamatta omituinen lamaannus. Mikään ei tunnu miltään, kaikki suunnitelmat harrastusten, liikunnan yms lisäämisestä tyssäsivät. Ei edes ole tapahtunut mitään. Toisaalta minulla on niin outo mieli, että voi olla jotain lamaannukseni aiheuttanutta sattunutkin, en vain itse (vielä) tiedosta sitä.

Viikko alkoi niin hyvin. Toivottavasti pystyn taas pian kokoamaan itseni. Tekisi mieli olla vaan peiton alla koko päivän.

Kotona taas

Ai kun tuntuu tällä hetkellä ihanan helpottavalta. Kevät aurinkoisine päivineen on jo täällä ja minä olen kotona. Työharjoittelu loppui. Yritän toki etsiä töitä koko ajan, mutta ei ole helppoa löytää mitään. Enkä halua murehtia kotonaoloani, koska nautin siitä, ainakin toistaiseksi.

Niskajumi onneksi on hellittänyt, se oli kyllä tosi kurjan tuntuista. Vaikka olen iloinen, että työharjoittelu loppui, kaipaan silti tutuksi tulleita harjoittelukavereita. Minulle sanottiin että voin käydä moikkaamassa heitä koska vain, mutta uskon, että kynnys mennä sinne pelkästään tervehtimään on aika suuri.

Myönnän, että kiinnyn helposti kivoihin ihmisiin, jotka tuntuvat välittävän minusta. Saatan jopa kiintyä tosi paljon. Sitten kun tulee muutos elämäntilanteeseen enkä näe tuota läheistä enää, masennun. Se on joskus ollut aika vakavaakin itkemisineen yms. Vaikka kuinka kaipaisin jotain ihmistä, en vaan saa itsestäni irti esim. soittaakseni hänelle. Sitäpaitsi, miksi minun pitäisi aina soittaa ensin? Ei ole kovin moni kysellyt minua kylään tai kuulumisia muuten vaan elämäni aikana.

Mutta en todellakaan halua tänään varsinaisesti valittaa mistään. En ole yksinäinen, ja olen niiiiiin iloinen kun saan olla taas kotona ja keskittyä itseeni, omiin harrastuksiini ja kevääseen! :D NYT on onnellinen olo!