Olin paljon töissä joulun alla. Sellaisissa hommissa mihin en ikinä olisi kuvitellut ajautuvani. Olin siis myyntihommissa. Uskon että pärjäsin loppujen lopuksi paremmin kuin oletin. Alkupäivinä minulla oli kauhea pääsärky, nukuin bussissa kotimatkalla, enkä saanut illalla kunnolla unta. Kokeilin ottaa illalla Diapamia, ja se auttoi. Nukuin paremmin ja vaikutus kesti seuraavaan päivään.
Vaan oli se silti rasittavaa. Olin tosi helpottunut kun joulu alkoi ja sain olla taas kotona tuttujen parissa eikä tarvinnut esittää mitään.
Minulla on lomaa tämän viikon loppuun ja sitten aloitan taas, mutta työn kuva muuttuu. Olen luova ihminen, mutta saanko luovuuden ja idearikkauden esiin toimisto-oloissa muiden ihmisten ympäröimänä?
Siinäpä vuoden alkuun hiukka jännitettävää....
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
perjantai 9. joulukuuta 2011
Kulunut viikko
Mikä onni että on perjantai! On ollut henkisesti aika raskas viikko töissä. Eilen olin koko päivän ihmisten keskellä, jouduin puhumaan paljon ja esittämään koko ajan jotain. Illalla ihmettelin, että selviydyin siitä kuitenkin ihan kohtalaisesti. Aamulla oli kuitenkin taas aikamoinen jysäri päässä ja se yltyi päivän mittaan. Minulle ei annettu mitään selkeitä ohjeita töissä, enkä tykkää sellaisesta haahuilusta. Vasta kun päätin lähteä kotiin ja hyppäsin bussiin, aloin rentoutua ja päänsärkykin hävisi.
Eli taas huomasin, että vaikka töitä haluaisikin kovasti tehdä -ja etenkin jotain luovaa...saada kunnioitusta ym, niin silti pelkään ja epäilen edelleen sovellunko ollenkaan työyhteisöön tai työelämään. Sosiaaliset paineet ovat niin kovat ja saavat minut sairastumaan.
Esimies esitti minulle tänään kysymyksen, johon en osaa vastata...eli mitä haluaisin tehdä? Ja vahvuudet ja heikkoudet pitäisi laittaa paperille, just joo.
Eli taas huomasin, että vaikka töitä haluaisikin kovasti tehdä -ja etenkin jotain luovaa...saada kunnioitusta ym, niin silti pelkään ja epäilen edelleen sovellunko ollenkaan työyhteisöön tai työelämään. Sosiaaliset paineet ovat niin kovat ja saavat minut sairastumaan.
Esimies esitti minulle tänään kysymyksen, johon en osaa vastata...eli mitä haluaisin tehdä? Ja vahvuudet ja heikkoudet pitäisi laittaa paperille, just joo.
lauantai 3. joulukuuta 2011
Hypnoosikokemuksia
Lupasin eilen kirjoittaa jotain siitä, miten koin mennessäni hypnoosiin tämän "vaivani" kanssa. Olen käynyt yhteensä kahdella hypnotisoijalla eri aikoina ja muutaman kerran kummallakin. Ensimmäinen oli tarmokas ylipirteä naisihminen. Hän antoi minulle mukaan rentoutuskasettejakin, joissa hänen reipas äänensä kuului kovaa. En ole varm oliko noista sessioista niin hyötyä, vaikka tuolloin minusta tuntui kyllä siltä. Olin juuri eron partaalla ja sanoinkin miehelleni etten olisi uskaltanut sanoa hänelle haluavani eroa ilman tuota hypnoosia.
Toisen kerran kävin opiskeluaikana muutaman kerran hypnotisoijalla. Vuorossa oli vanha mies, joka näytti ihan ex-mieheni isältä. Minulla oli tulossa koulussa esitelmäjuttu, jota jännitin kamalasti ja siksi halusin mennä kokeilemaan hypnoosia.
En ollut varma olinko hypnoosissa vai vain rentoutunut, mutta mies sanoi minun olleen kohtalaisen syvässä hypnoosissa. Hän sanoi, että alitajunta antaa lähiaikoina jonkin konkreettisen vihjeen, miten minun tulisi toimia. Hän soittikin minulle, mutten ollut "nähnyt" mitään. Siitä vähän myöhemmin kyllä näin todentuntuisen unen, jossa sukelsin syvälle veteen pohjaan saakka. Pohjassa näin eräänlaisen rivan, ja tiesin, että minun täytyy avata se "päästäkseni pois". Yritin kuitenkin kaikin voimin rempoa sitä, mutta se oli todella raskas ja jumissa.
Tuo "ripa" oli varmasti se josta hypnotisoija puhui. Jos saan sen avattua, voitan ujouteni. Mutta muistan yhä tuon toivottomuuden tunteen: "en saa sitä millään auki, hukun yrittäessäni...!"
Toisen kerran kävin opiskeluaikana muutaman kerran hypnotisoijalla. Vuorossa oli vanha mies, joka näytti ihan ex-mieheni isältä. Minulla oli tulossa koulussa esitelmäjuttu, jota jännitin kamalasti ja siksi halusin mennä kokeilemaan hypnoosia.
En ollut varma olinko hypnoosissa vai vain rentoutunut, mutta mies sanoi minun olleen kohtalaisen syvässä hypnoosissa. Hän sanoi, että alitajunta antaa lähiaikoina jonkin konkreettisen vihjeen, miten minun tulisi toimia. Hän soittikin minulle, mutten ollut "nähnyt" mitään. Siitä vähän myöhemmin kyllä näin todentuntuisen unen, jossa sukelsin syvälle veteen pohjaan saakka. Pohjassa näin eräänlaisen rivan, ja tiesin, että minun täytyy avata se "päästäkseni pois". Yritin kuitenkin kaikin voimin rempoa sitä, mutta se oli todella raskas ja jumissa.
Tuo "ripa" oli varmasti se josta hypnotisoija puhui. Jos saan sen avattua, voitan ujouteni. Mutta muistan yhä tuon toivottomuuden tunteen: "en saa sitä millään auki, hukun yrittäessäni...!"
perjantai 2. joulukuuta 2011
Ahdistaa...ja ei ahdista
Olen alkanut nähdä entistä oudompia unia töiden alkamisen jälkeen. Painajaismaisia unia kuolemasta. En ole erityisen taikauskoinen, -ehkä, mutten usko sen mitään kummempaa tarkoittavan. Ei kai unista voi mitään ennustaa? Voiko ylipäätään tulevaisuutta ennustaa? En jaksa uskoa. Mutta uskon kyllä ufoihin ja maapallon ulkopuoliseen elämään. Se jopa pelottaa minua.
Mutta otsikon aiheeseen. Töissä ollessani minulla on koko ajan eräänlainen naamio päällä. Täytyy yrittää näyttää koko ajan iloiselta ja rennolta, vaikka sisällä kuohuu ja pelottaa. Vaikea keskittyä mihinkään. Puolet menee ohi kun joku selittää minulle jotain. Välillä menen vessaan rauhoittumaan ja rentoutumaan. Illalla on hirveä jysäri päässä.
En tiedä sovellunko ollenkaan työelämään. Ainakin minun pitäisi saada tehdä tosi itsenäistä ja rauhallista työtä.
Onneksi on viikonloppu, katselen telkkaa ja teen raakasuklaata. Jumppailen ja rentoudun.
Huomenna voisin kertoa omista hypnoosikokemuksistani- joitain vuosia sitten kokeilin hypnoosia ujouteen. Onko kellään siitä kokemuksia?
Mutta otsikon aiheeseen. Töissä ollessani minulla on koko ajan eräänlainen naamio päällä. Täytyy yrittää näyttää koko ajan iloiselta ja rennolta, vaikka sisällä kuohuu ja pelottaa. Vaikea keskittyä mihinkään. Puolet menee ohi kun joku selittää minulle jotain. Välillä menen vessaan rauhoittumaan ja rentoutumaan. Illalla on hirveä jysäri päässä.
En tiedä sovellunko ollenkaan työelämään. Ainakin minun pitäisi saada tehdä tosi itsenäistä ja rauhallista työtä.
Onneksi on viikonloppu, katselen telkkaa ja teen raakasuklaata. Jumppailen ja rentoudun.
Huomenna voisin kertoa omista hypnoosikokemuksistani- joitain vuosia sitten kokeilin hypnoosia ujouteen. Onko kellään siitä kokemuksia?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)