Viime perjantaina työpaikan illallinen ja sen jälkeen keilaaamaan. Olin melko iloisella mielellä, mutta porukkaa tulikin syömään enemmän kuin odotin...jouduin jonkinlaiseen lievähköön paniikkitilaan ja jättäydyin ihan reunimmaiseen pöydänkulmaan istumaan. En juuri kuullut muiden juttuja sieltä, mutta en uskaltanut mennä lähemmäskään, vaikka esimieheni pyysikin minut lähemmäs. Kierre oli valmis: yritin nurkastani esittää reipasta, mutta tunsin itseni vain entistä nolommaksi.
Keilauksen lopputuloksen tiesin jo etukäteen: olisin häviäjä. Näin kävikin. Olen muutaman kerran keilannut, mutta ei ole minun lajini. Noo, olihan se ihan kivaa toisaalta, mutta olin aika hermona koko ajan.
Yksi asia, mistä minun on pitänyt kirjoittaa, on se, että miksi ääneni muuttuu kun olen pois kotoa? Ulkopuolisten seurassa ääneni on ruma omissa korvissani, ja ihan outo.Jotenkin möreä. Ja silti hiljainen. Huutaminen on mahdotonta.
Ajattelin, että pitäisikö yrittää sellaista "altistushoitoa"? Hehe. Eli koetan altistaa itseni uusien ihmisten tapaamiseen, yritän rohkeasti kysellä työkavereilta asioita ja lähestyä heitä. Jotain tässä on pakko yrittää tehdä.
