Kiitos teille lukijani, en uskonut oikeastaan, että kukaan eksyy tänne sivuilleni. Ainakin kun postaustiheys on aika harva. Vaan onhan meitä ujoudesta kärsiviä paljonkin. Välillä vaan tuntuu, että en halua aina valittaa. Silti ei tämä ongelmaiseni -vai miksi sitä nyt kutsuisi -ole kadonnut minnekään.
Olen viihtynyt ihan hyvin kotosalla -en ole töissä tällä hetkellä. Suoraan sanoen en ole kaivannutkaan töitä, siitä tulee aina omia harmeja...en haluaisi myöntää, mutta joskus tuntuu etten oikein sopeudu yhteiskuntaan. Ainakin tosi vaikea löytää työtä jossa en kokisi minkäänlaista sosiaalista stressiä. Ei se työstä johdu, se johtuu minusta. En silti ole työtävieroksuva ja haluaisin toki palkkaa ja jonkinlaista arvostusta työni kautta.
Niin...se tunne, kun istuu työpaikan kahvipöydässä ja kaikki juttelevat kovaan ääneen iloisesti keskenään...-paitsi sinä. Se on kauheaa. Paine, että olisi pakko osallistua jotenkin, etteivät ne pidä sinua ihan ääliönä. Siinä sitten seurailee juttuja ja nauraa oikeissa kohdissa. En kuvittelekaan uskaltavani sanoa jotain väliin -minulla on niin hiljainen ääni, että se hukkuu sinne meteliin. JA SITTENHÄN KAIKKI KATSOISIVAT MINUA!
Niin...kahdenkesken kyllä juttelen ihmisten kanssa aika hyvin. Ihmisestä riippuen. Sitten ei haittaa se silmiinkatsominen -ainakaan niin paljoa. Mutta heti kun seuraan tulee kolmas -en kestä sitä, että molemmat katsovat minuun yhtäaikaa sanoessani jotain. Pääni sumenee ja puhe muuttuu sönkkäämiseksi, punastelen, tulee kauhea hiki jne...
Niin, en kaipaa työpöytäkahvitteluja. Vaan töissä tai ei, aina sitä vastaaviin tilanteisiin ajautuu. Yritetään selviytyä niistä!
Nykyään yhteiskunta ja varsinkin työelämä on niin vaativaa, että aremmat eivät siellä jaksa. Aina pitäisi olla suuna ja päänä ja itseään esiin tuomassa, että pärjää.
VastaaPoistaItse tein pitkän työuran ennen masennusta ja työttömyyttä, mutta nyt kun olen työkyvyttömyyseläkkeellä, tunnen vasta, että uskallan olla oma itseni ja elää rauhassa ilman paineita. Olen sosiaalinen juuri sen verran kuin jaksan.
Haetko töitä vai millainen on tilanteesi?
Joo toki olen työnhakijana työkkärissä ja selailen aina kaikkia työilmoituksia. Tuli juuri 500 päivää täyteen eli olen pitkäaikaistyötön. On vaan aika vaikea löytää mitään kun joka paikassa pitäisi olla myynti- ja tiimihenkinen ihminen.
PoistaKieltämättä viihdyn tässä kotonakin ollessa ja tulen vähällä toimeen..
Jospa löytäisit jotain sellaista työtä, missä ei tarvitsisi olla niin esillä. Tuo on kyllä totta, että pitäisi olla myyntihenkinen, huoh.
PoistaKuitenkin kun olet vasta nelikymppinen, niin sinulla on vielä pitkä aika tehdä töitä, toivottavasti löydät jotain. Aikakin kuluisi paremmin, ajan mittaan.
Itse olin nelisen vuotta työttömänä ja masennuin niin pahasti, että jouduin jäämään tk-eläkkeelle viiskymppisenä.
Voimia Sinulle!