Hei taas kaikille! En tiedä lukeeko näitä tekstejäni enää kukaan kun Blogilistakin loppui. Päätin kuitenkin herättää Ujottaren blogin jälleen eloon ihan omaksi ilokseni. Tuntuu että haluan kirjoittaa jonnekin taas ihan tätä ujous -asiaa koskevia juttuja.
Ehkä syy miksi palailin blogin ääreen on se, että aloitin pidemmän työttömyyden jälkeen jälleen työt. Siistiä toimistotyötä pienessä yrityksessä. Alku on ollut ihan lupaavaa, ehkä kun olen yksin paikalla aika paljon. Olen ainut nainen työpaikalla ja muut työntekijät ovat ihan mukavia.
Yksinolo työpaikalla on tuonut eräänlaista "turvallisuudentunnetta", tosin olen yrittänyt tutustua muihin mahdollisuuksien mukaan. Vaan miksi on niin vaikeaa keksiä sanottavaa?
Onneksi työ ei ole ainakaan vielä ollut kovin stressaavaa. Olen huomannut, että mitä enemmän jännitän jotakin etukäteen, sitä enemmän oireilen fyysisesti. Saatan saada herpeksen huuleen. Tai mielettömän niskajumin. Pahimmillaan jännitys purkautuu epilepsiakohtauksena. Onneksi lääkitys pitää kohtaukset suurinpiirtein kurissa. Tästä voin kertoa joskus lisääkin.
Eli hyvää kuuluu, onhan se kivaa olla vaihteeksi töissäkin. Terveys on hyvä, perhesuhteet kunnossa ja mikä tärkeintä, olen aika optimistisella mielellä!
Ensi kerralla voin kertoa vaikka peloistani. Siihen saakka -kuulumisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti